Suomessa on paljon pehmeitä ja heikosti hyödynnettäviä maa-alueita, joita rakennettaessa on perinteisesti jouduttu tekemään mittavia maamassojen vaihtoja. Maamassojen vaihto voidaan useimmiten nykyään korvata kustannustehokkaammin stabiloinnilla. Stabiloimalla saadaan hyödyntämättä jääneet, heikosti kantavat maa-alueet ja huonolaatuisetkin maa-ainekset käyttöön arvokkaampia uusiutumattomia luonnonmateriaaleja säästäen.

Syvästabilointi on pohjanvahvistusmenetelmä, jossa savi-, siltti-, lieju-, tai turvekerros lujitetaan kantavaksi rakennepohjaksi sekoittamalla siihen sideainetta. Stabiloidun aineksen lujuus on 10 – 100 kertaa suurempi kuin alkuperäisen pehmeän maa-aineksen Lujuus on kuitenkin aina betoniteknisesti alhainen.

Pilaristabilointi ja massastabilointi ovat syvästabilointimenetelmiä.

Suihkuinjektoinnissa maaperä vahvistetaan maabetonipilareilla, jotka syntyvät, kun sementtivesiseos (suspensio) suihkutetaan maa-aineksen joukkoon kovalla paineella.

Kerrosstabilointi on tierakenteen parantamismenetelmä, jossa tien kantava kerros tai kantavan kerroksen yläosa sidotaan bitumilla, sementillä tai masuunihiekalla.

Back to top