Kotimaista laatua heti 1910-luvulla

Tähän nousuun pääsivät mukaan maamme ensimmäiset sementtitehtaat: Paraisten Kalkkivuori Oy:n ja Lohjan Kalkkitehdas Oy:n sementtitehtaat.

Paraisten ensimmäinen sementtiuuni 1914 oli aikanaan maailman suurin. Sen kapasiteetti oli 400 000 tynnyriä sementtiä vuodessa, mikä oli noin puolet enemmän kuin muiden ”suurien uunien” siihen asti.

Tehtaan patruuna Emil Sarlin sai heti kärkeen solmituksi Suomen Rauta- ja Koneliikkeitten Yhdistyksen kanssa hyvän jälleenmyyntisopimuksen. Ja miksi ei: kotimaisen sementin lujuusarvot ylittivät neljänneksellä maahantuodun portlandsementin arvot.

Lohjan sementtiuuni valmistui vuoden 1918 lopulla. Seuraavan vuoden tammikuussa se tuotti sementtiä 850 tynnyriä vuorokaudessa.

Suomen ensimmäisen betonirakenteita koskevan konsulttityön tilasi Valtion Rautatiet vuonna 1916 Oy Constructor Ab:ltä. Kohteena oli Tornio-Haaparannan radan alikulkukäytävien suunnittelu ja rakentaminen. Suunnittele ja rakenna –urakkamuoto ei siis ole kovinkaan uusi toimintamalli.

1910-lukua leimasivat ensimmäinen maailmansota ja Suomen sisällissota. Itsenäisestä Suomesta haluttiin mahdollisimman omavarainen, mikä koski myös energiantuotantoa. Niinpä vuonna 1919 annettiin lupa Imatrankosken rakentamiseen, mistä tulikin Suomen siihen mennessä suurin betonirakentamisen työmaa.