Emil Sarlin – sementin ensimmäinen lobbari
Maamme rakennusaineteollisuuden varhaiseen kehitykseen vaikutti kaksi voimahahmoa: Emil Sarlin (1875–1956) ja Petter Forsström (1877–1967). He olivat samanikäisiä, lahjakkaita liikemiehiä ja toimivat samalla nousevalla teollisuusalalla. Heidän johtamansa tehtaat, Sarlinin luotsaama Paraisten Kalkkivuori ja Forsströmin Lohjan kalkkitehdas, kilpailivat tiukasti keskenään. Molemmilla on sijansa suomalaisen sementin historiassa.
Emil Sarlinin isä oli aikoinaan luonut Helsingin suurimman kuljetusyrityksen, jonka hevoset vetivät muun muassa hiili- ja kalkkikuormia. Emil Sarlin sai yrittäjyyden veren perintönä ja pääsi jo varhain tutustumaan kalkkialaan.
Paraisten Kalkkivuoren palveluksessa hän aloitti isännöitsijänä ja toimi sen jälkeen teknisenä johtajana. Varsinainen näytön paikka tuli toimitusjohtajana ja Sarlin lunasti yhtiön hallituksen odotukset.
Sarlinia voidaan pitää syystä rakennusteollisuuden lobbareiden pioneerina.
Ensin hän kiersi Suomen kaupungeissa kertomassa asiakkaille suomalaisen ja erityisesti paraislaisen kalkin korkeasta laadusta.
Paraisilla tiedettiin, että omasta kalkkikivestä saa myös hyvänlaatuista sementtiä. Sarlin sai yhtiön hallituksen vakuuttuneeksi siitä, että sementin tuotannon aloittaminen on paitsi perusteltua, myös välttämätöntä. Rahoitus vain puuttui.
Se hoidettiin kahdella, siihen aikaan massiivisella osakeannilla. Sarlinin henkilökohtainen panos osakeannin kokoamisessa oli keskeinen. Hän kävi Helsingissä sekä muissa kaupungeissa hankkimassa uusia merkintöjä ja varmistamassa, että Paraisilla päästäisiin aloittamaan sementin tuotanto ensimmäisenä Suomessa.
Emil Sarlin toimi ensin vahvasti vuoriteollisuuden asiantuntijana ja uuden teollisuuden kehittäjänä. Vuoden 1918 jälkeen hän oli myös monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja toimien mm. Työnantajaliiton hallituksessa, Keskuskauppakamarissa, kansanedustajana ja kunnanvaltuustossa sekä rakennusalan järjestöjen johdossa. Vuorineuvos hänestä tuli jo alle 50-vuotiaana.
Emil Sarlin toimi Paraisten Kalkkivuoren toimitusjohtajana noin 50 vuotta. Hän antoi paikkansa pojalleen Erik Sarlinille vuonna 1955, vain vuotta ennen kuolemaansa.