Suomalaisella sementillä on pitkä, yli satavuotinen historia. Suomen kehitys nykyisenkaltaiseksi kaupunkivaltaiseksi ja jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi ei olisi ollut mahdollista ilman sementtiä. Kuluvan vuoden aikana käymme läpi suomalaisen sementin historiaa. Tervetuloa aikamatkalle!
Paraisten ensimmäinen sementtiuuni 1914 oli aikanaan maailman suurin. Märkämenetelmällä toimivan uunin pituus oli 92 metriä, ja sen tuotantokapasiteetti oli 400 000 tynnyriä sementtiä vuodessa, mikä oli noin puolet enemmän kuin muiden ”suurien uunien” siihen asti. 1970-luvulla viimeisetkin märkäuunit olivat poistuneet käytöstä suomalaisessa sementtiteollisuudessa.
Alansa teknistä huippua puolestaan edelleen edustaa Lappeenrannan vuonna 2007 valmistunut uusi sementtiuuni. Suurin muutos uudessa uunissa verrattuna vanhoihin on polttoaineen syötössä ja jäähdytysteknologiassa. Puolet polttoaineesta syötetään esilämmittimeen, joka lyhentää uunin pituutta ja parantaa energiatehokkuutta. Uuni on halkaisijaltaan 3,6-metrinen ja pituudeltaan 55-metrinen. Jäähdytys hoituu arinajäähdytyksellä erillään uunista: noin tuhanteen asteeseen kuumentunut jäähdytysilma johdetaan esilämmittimeen, mikä sekin säästää huomattavasti energiaa.
Uusi uuni maksoi lähes 40 miljoonaa euroa. Se edustaa alan nykyaikaisinta teknologiaa ja mikä tärkeintä, sen avulla päästään nykyisiin ympäristötavoitteisiin. Uuni kuluttaa neljänneksen vähemmän lämpöä ja tuottaa alle puolet vähemmän typpioksidipäästöjä kuin vanhat uunit.
Kuvassa heinät kuivumassa kiertouuni 1:n lämmössä Paraisten tehtaalla, n.1930.
Teksti: Portlandista Plussaan – Sata vuotta suomalaista sementtiä, Finnsementti
