Arkkitehtuurin Finlandia –palkittu, ikonisen rakennuksen peruskorjaus on betonirakentamisen taidonnäyte.
Olympiastadionin uusissa rakenteissa käytettiin kaikkiaan lähes 50 000 kuutiota betonia. Rakennuksen alkuperäinen betonirunko oli vielä varsin kelvollisessa kunnossa.
Maan alle rakennettuihin uusiin tiloihin – lähes toisen stadionillisen verran – käytettiin noin 29 000 kuutiometriä, museoon ja katsomotiloihin noin 2 000 kuutiometriä ja rakenteiden yleiseen vahvistamiseen noin 18 000 kuutiometriä betonia.
Suomen suurimmassa korjausrakentamisen kohteessa projektijohtajana toiminut Jukka Ala-Outinen korostaa, että tärkeä osuus oli hyvällä betonityönjohtamisella ja laadunvalvonnalla. Betonityöstä vastasivat ykkösluokan urakkavalvojat.
– Projektina tämä on ollut omalla työurallani Skanskalla suurin talonrakennusurakka. Ei tällaisia työmaita pääse Suomessa tekemään kuin kerran sukupolvessa. Kun kohde on kaikkien tuntema, voi vaan olla tyytyväinen kun urakka on nyt upeasti valmis, Jukka Ala-Outinen sanoo.
Maan alle rakennettiin monenlaisia tiloja, muun muassa valtava logistiikkakeskus sekä täysmittainen juoksurata.
Kansallinen urheilumonumentti
Museoviraston suojeluksessa oleva Olympiastadion on näkyvä osa suomalaista urheiluhistoriaa. Se on kansallisomaisuutta: yhteisiä muistoja, kohtaamisia ja arkkitehtuurisia elämyksiä tarjoava merkittävä rakennuskompleksi koko kansakunnalle.
– Lähes jokainen suomalainen tunnistaa tämän funkkisarkkitehtuurin rakennuksen, moni on stadikalla käynytkin erilaisissa tapahtumissa. Olympiastadioniin liittyy monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Onkin ollut ilo olla näkemässä miten kaikki ketkä täällä ovat vierailulla käyneet – joko rakennusvaiheessa tai nyt urakan valmistuttua – ovat poikkeuksetta ilmaisseet tunteneensa todellisen wau-elämyksen, Ala-Outinen kertoo.
Tarkkaa suunnittelua ja osaamista
Vapauttavan wau-elämyksen ovat kokeneet varmasti myös kaikki ne eri rakennusalojen ammattilaiset, jotka tässä yli neljä vuotta kestäneessä uudistusprojektissa ovat olleet mukana. Suurimmillaan tekijävahvuus oli yli 700 henkeä.
Ala-Outinen mainitsee yhtenä isoista haasteista talotekniikan, jonka sijoittaminen olemassa oleviin rakenteisiin vaati tarkkaa suunnittelua ja osaavaa rakentamista.
– Maan alle ja rakenteisiin piiloon asennettu tekniikka ei kävijöille näy. Rakennuksen henki näkyy edelleen ulospäin aivan samanlaisena kuin ennenkin, vaikka toiminnallisuus ja turvallisuus ovat merkittävästi parantuneet.
Toiminnallisuus ja turvallisuus paranivat merkittävästi peruskorjauksen jälkeen.
Betonia lattiasta kattoon
Olympiastadion on katsojalle ja kävijälle sen verran valtava rakennus, että betonin massiivinen käyttö toimii tässä mittakaavassa moitteettomasti. Esimerkiksi katsomomaljasta stadionia katsellessa rakenteet näyttävät jopa siroilta.
Erilaisiin kohteisiin tarvittavia betonirakenteita tehtiin monenlaisissa olosuhteissa. Sisäjuoksuradalle muun muassa rakennettiin paikallavaluseinää yhteensä yli kilometrin verran, uusiin tiloihin maan alle käytettiin jälkijännitettäviä holvirakenteita ja kymmeniä pilarianturoita.
Rakennuksen rungon kantavat betonirakenteet ovat lähes kaikki paikalla valettuja.
– Lopputuloksena oli todella massiivisia ja vahvasti raudoitettuja rakenteita, jollaisia ei yleensä talonrakennuspuolella käytetä. Logistiikka- ja liikuntatilat taas vaativat pitkiä jännevälejä ja jälkijännitettyjä rakenteita. Vanhoja kehärakenteita vahvistavissa mantteloinneissa on puolestaan käytetty itsetiivistyvää massaa, ohuita rakenteita ja useita valukertoja.
Käyttäjille tehty
Jukka Ala-Outinen arvioi uudistuksen onnistuneen hyvin. Hän toivoo olympiastadionille paljon monipuolista käyttöä nykyisille ja tuleville sukupolville – tiloja on hyvinkin moninaisille tapahtumille niin urheilun kuin kulttuurinkin ystäville.
– Perusparannuksessa on onnistuttu hyvin, olen lopputulokseen tyytyväinen. Nähtävyytenäkin houkutteleva stadion on tehty kansalaisia varten, Ala-Outinen muistuttaa.
Juttu on julkaistu Sementti-lehdessä 2/2020. Teksti: Tuija Holttinen, kuvat: Jari Härkönen.
