Betonimiesten pelit miestä väkevämpiä

Imatrankosken rakentaminen oli aikoinaan maamme suurin betonirakentamisen työmaa. Sähköjakeluverkon lähes 2000 teräsrakenteisen kannatus- ja kiristyspylvään perustusten valu alkoi keväällä 1926. Betonitöissä oli parhaimmillaan 720 henkilöä. Ihmisvoiman lisäksi tarvittiin runsaasti hevosia, sillä niin sorat kuin sementit, betoniteräkset ja muut tarvikkeet oli kuljetettava perille umpimaastossa. Lähes kaikki työmaalla oli uutta: materiaalit, työtavat ja jopa työkoneet.

Montunkaivajasta työnjohtajaksi edennyt Martti Mäkinenkin näki ensi kertaa betonimyllyn: ”Betonimiehillä oli hallussaan uusi kapine, käsin väännettävä betonimylly. Muodoltaan se oli kuin ennen vanhaan isoissa taloissa käytetty veivikirnu, mutta vahvasta rautapellistä tehty. Mutta miesten mielestä peli oli oikea peto, sillä kaikesta huolimatta betoninteko oli keveämpää hommaa kuin siihen saakka käytetty lapiomenetelmä. Muutenkin betonimiesten pelit olivat nykyajan miestä väkevämpää sorttia. Sementti tuotiin paikalle 180 kilon puutynnyreissä. Sieti siinä olla ruista hihassa, kun sellaista liikutteli. Mutta pylväsperustuksia valmistui tällaisillakin vehkeillä.”

Mitähän Martti Mäkinen tuumaisi nykyisestä sementin 20-kilon paperisäkistä?