Sota-ajan jälkeen sementti nousi pyörille

Sementin historiassa 1940- ja 50-luvut olivat mielenkiintoisia yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta – tai juuri siksi. ”Sota tuhlausta vastaan” oli myös elementtiteollisuuden alku.
Sementtiteollisuus oli saatu ennen sotia toimimaan täysillä ja jälleenmyyjien verkosto kasvoi vauhdilla – jopa niin rajusti, että Sementtiyhdistys velvoitti jälleenmyyjät hintasopimukseen.

Sota-aika toi myös sementti- ja betoniteollisuudelle todelliset kituvuodet. Se ei tarkoittanut sitä, että oltaisiin oltu vain toivottomina jouten. Huoli selviytymisestä kun oli kaikille suomalaisille yhteinen.
Paraisten sementtitehtaalla toteutettiin 1940-44 jopa merkittäviä laajennuksia. Markkinoille tuotiin uusia sementtilaatujakin.

Vielä 1940-luvulla paikalla valaminen oli ainoa tapa valmistaa kantavia betonirakenteisia runkoja. Juuri perustettu VTT alkoi ajaa voimakkaasti teollisuuden eri toimialoilla rationalisointia eli ”sotaa tuhlausta vastaan”. Rakennusyritykset sidosryhmineen oivalsivat rationalisoinnin hyödyt tuotannossa. Siitä ei ollut enää pitkä matka elementtiteollisuuden kehityksen alkuun.

Sodan jälkeen jatkettiin keskeytettyjä vesivoimaloiden rakennustöitä. Vuonna 1946 oli käynnissä peräti kahdeksan vesivoimalaitoksen työmaata. Voimalaitosten massiivisten betonirakenteiden lisäksi jokivarsien betoniasemat mylläsivät massaa asuntoihin, verstaisiin ja pajoihin.
Sementtiä tarvittiin reippaasti – ja sitä myös kuljetettiin paljon. Sementtiteollisuuden kannalta 1940-luvun suurimpia muutoksia oli se, että autoliikenteen osuus sementin kuljetuksissa alkoi kasvaa voimakkaasti. Silloin tuli myös tarpeelliseksi rakentaa silta Paraisten tehdassaarelta mantereelle. 1950-luvulla siirryttiin pulasta nousuun.

Rakennustyömaat koneellistuivat, mikä petasi jo elementtitekniikan läpimurtoa. Ensimmäiset täyselementtitalot rakennettiinkin1950-luvulla. Tunnetuin esimerkki on Helsingin yliopiston Porthanian elementtirunko ja -seinät. Sementtiteollisuuden kannalta 1950-luku oli riemastuttava, sillä betoni nousi Suomen tärkeimmäksi talonrakennuksen materiaaliksi.