Ympäristö ja työturvallisuus – agendalla jo ammoin

Moni yrittää nykyisin ottaa uranuurtajan viittaa työturvallisuuden kehittämisessä ja ympäristön huomioimisessa. Sementtiteollisuus oli asialla jo 50-luvulla. Sementtiyhdistyksessä suhtauduttiin 1950-luvulla alan kehitykseen avarakatseisesti ja vastuullisesti, vaikka yritysvastuu-sana ei vielä käytössä ollutkaan. Yhdistys otti tehtäväkseen huolehtia ja tiedottaa muistakin kuin teknisistä ja taloudellisista kysymyksistä.

Tunnustettu tosiasia oli, että työskentely sementtiteollisuudessa altisti pahoille ihottumasairauksille, jos asianmukaisesta suojautumisesta ei huolehdittu. Kalkin aiheuttama ihottuma oli tuttu vaiva jo aiemmin. Nyt ymmärrettiin, että myös sementtimies ja muurari voivat saada työperäisiä iho-oireita.
Merkittävin syy oli todennäköisemmin kromi, jonka raja-arvoa laskettiin Valtioneuvoston päätöksellä vasta 1987 – sementtiteollisuuden vahvasti puoltaessa. Riskien myöntäminen jo 50-luvulla antaa viitteen siitä, että sementtiteollisuudessa oli tuolloin aikaansa nähden kehittynyt työterveydenhuolto.

Sementtiteollisuudessa havahduttiin ympäristökysymyksiinkin jo 1950-luvulla. Uunien runsasta energiankulutusta pyrittiin kaikin tavoin hillitsemään ja päästöjen laatuun alettiin kiinnittää huomiota. Ensimmäinen mittava toimenpide oli sähköisten puhdistussuodattimien hankinta Paraisten sementtiuuneihin.