Helsinki-Vantaan lentoasemalla on meneillään sen historian mittavin laajennushanke. Parhaillaan työn alla ovat terminaali 2:n laajennustyöt, joihin kuuluvat uudisosa, nykyisen terminaalin muutostyöt sekä uusi parkkihalli. Rakennustöissä SR-sementillä on merkittävä rooli.
Betoniauto saapuu Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaali 2:n työmaan pumpulle ja alkaa syöttää betonia linjaan ja edelleen letkuun. Viiden miehen tiimi toimii saumattomasti yhteen valaessaan tuhannen neliön ruutua 15 sentin paksuiseksi lattiaksi.
Kaikkiaan lattiapintaa terminaalin laajennuksessa on noin 40 000 neliötä eli neljä hehtaaria. Lattiavalut aloitettiin maaliskuussa ja nyt, viisi kuukautta myöhemmin, valetaan viimeisiä ruutuja.
Valmiin lattian pinta on virheetön, tasainen ja suora. Ansio ensiluokkaisesta jäljestä on ammattilaisten sekä SR-sementin, joka valittiin lattiamateriaaliksi.
– SR-sementti antaa monessa suhteessa varmuuden. Valuissa saadaan hyvä pintabetonilattia, joka toimii. Halkeamia ei tarvitse alkaa jälkikäteen korjailla, sanoo SRV:n betonityönjohtaja Kai Elo yhdellä sanalla SR-sementin valintaa.
Muiksi SR-sementin hyviksi ominaisuuksiksi Elo luettelee kutistumattomuuden, halkeilemattomuuden, hyvän lujuuden kehityksen ja pienen vedentarpeen.
SR-sementtiä Elo pääsi varsinaisesti ensimmäisen kerran työstämään Helsingin Redin työmaalla Kalasatamassa. Sieltä saadut hyvät kokemukset pohjustivat SR-sementin käyttöä terminaali 2:n lattioissa.
– SR-sementti ei ole se halvin vaihtoehto, mutta pieni hintaero tässä vaiheessa kannattaa. Kun saadaan kerralla tehtyä kunnollista, on siinä monia etuja, joiden arvoa on edes vaikea laskea, Elo sanoo.
– Jos lattiat halkeilevat tai eivät kuivu, niitä joudutaan kuivattelemaan ja odottelemaan. Odottaminen maksaa, eikä siihen olisi yhtään ylimääräistä aikaa, hän jatkaa.
Kuilujen tahtiin
Terminaalilaajennuksen toiseen kerrokseen valmistuu henkilökunnan tiloja. Täällä nähtävissä olevat kuilut valettiin talven aikana myös SR-sementillä, jolla saatiin varmuus lujuuden kehittymiseen kylmissä olosuhteissa.
Kuilujen valmistuminen on rakennustyömaata tahdistavaa. Jos kuilut myöhästyvät, alkaa koko projekti myöhästyä.
– Nyt oltaisiin yötä päivää kuromassa aikataulua kiinni, jos valuissa olisi talvella ollut ongelmia. Tässäkin SR-sementti näyttää varmuutensa.
– Pystymme etenemään suunniteltujen aikataulujen mukaan, kun yllättäviä viivästymisiä valujen takia ei satu. Runko on nyt aikataulun mukaisesti valmis, Elo kertoo.
Halkeamia nolla
Kun valutiimi on saanut työnsä tehtyä, valmistellaan tuore lattia jälkihoitoon: kevyt kastelu, jälkihoitoaineet ja rakennusmuovi valun päälle.
– Jälkihoito on onnistunut hyvin, yhtään halkeamaa ei koko 40 000 neliön lattiapintaan ole tullut.
SR-sementissä käytettävä vesimäärä on pienempi kuin muilla sementtilaaduilla ja siksi se kuivuu ripeästi ja pinnoittamaan päästään nopeammin.
Pinnoitus terminaalilaajennuksen lattioilla on jo osittain alkanut, ja luonnonkivi- ja laattatyöt ovat meneillään.
– Kun valmiina on toimiva pintabetonilattia, minimoi se pinnan ongelmat. Jos pintabetonilattia halkeilee, ei se näy vain betonissa vaan tulee esiin myös luonnonkivilattiassa tai graniittilattiassa. Nyt pintamateriaaleja on päästy hyvin työstämään.
Matkustajien katseiden alla
Betonivalujen osalta Kai Elo on saanut nukkua yönsä rauhassa. SR-sementti on antanut kokonaisvarmuuden; kerralla on saatu tehtyä laadukasta työtä ja uusiin työvaiheisiin on päästy aikataulujen mukaisesti.
Terminaalilaajennuksen työmaassa erityistä on ollut toimiminen matkustajavirran ytimessä. Liukukäytäviä kulkiessaan työmaata ovat katselleet miljoonat matkustajat.
– On ollut logistisia mietintöjä siitä, miten asiat hoidetaan turvallisesti. On myös pitänyt miettiä matkustajien kokemusta ja sitä, että terminaalilaajennusta rakennetaan siististi ja asiallisesti.
Muuten Elo toteaa terminaali 2:n rakentamisen olevan normaalia työtä siinä kuin mikä muukin rakentaminen, mutta myöntää kuitenkin:
– Onhan tässä tietysti mukava fiilis siitä, että on ollut mukana tekemässä käyntikorttia Suomelle.
Juttu on julkaistu Sementti-lehdessä 2/2020. Teksti: Minna Saano, kuvat: Jari Härkönen.
