Lisäaineet edistävät modernia betonirakentamista

Betonin käytön monipuolistuessa myös reseptit kehittyvät. Käyttökohteesta riippuen betonilla on omat erityisvaatimuksensa, joita pystytään muokkaamaan lisäaineilla. Lopputuloksena on teknisesti ja taloudellisesti parempi lopputuote.

Urakoitsijat ja rakennusliikkeet ovat mukana monissa rakennushankkeissa, joissa korostetaan innovaatioita ja uusia ratkaisuja. Samaa odotetaan betonin valmistajilta, joiden vastaanottama haaste välittyy myös raaka-ainetoimittajalle. Betonin perusainesosien eli sementin, kiviaineksen ja veden muodostamasta yhdistelmästä saadaan enemmän irti lisäaineiden avulla.

– Viime vuosina markkinoille on tullut vahvasti tiettyihin yksittäisiin ominaisuuksiin vaikuttavia lisäaineita, kuten esimerkiksi betonin kuivumiskutistumaa vähentävät SRA-aineet. Nousevana trendinä näkyvät vesiliukoiset pintahidastimet, joiden kehittämiseksi Finnsementissä tehdään paljon töitä, kertoo Finnsementin liiketoimintapäällikkö Mikko Marjalaakso.

Finnsementin seosaineista betonin lujuutta ja tiiviyttä parantavan Parmix-Silikan käyttö on kasvussa. Syynä tähän ovat viime vuosina tiukentuneet betonin lujuusluokkien vaatimukset sekä korkean rakentamisen ja sen myötä ohuiden betonirakenteiden lisääntyminen. Silikan käyttö myös vesitiiviiden betonirakenteiden valmistamisessa on selvästi lisääntymässä.

Yhteensopivuus ja oikeat ominaisuudet samassa paketissa

Finnsementin lisäainevalikoiman päätuotteita ovat notkistimet, joilla optimoidaan sementin käyttömäärän lisäksi sekä tuoreen että kovettuneen betonin ominaisuuksia, sekä huokostimet, joita käytetään säänkestävässä betonissa.

Valtaosa Finnsementin lisäaineista on oman kehitystyön tulosta, joten ne toimivat hyvin yhteen yrityksen muiden tuotteiden kanssa. Yksittäisten tuoteominaisuuksien sijaan painopisteen voidaankin sanoa olevan siinä, miten eri lisäaineet toimivat osana kokonaisuutta loppukäyttäjän päässä.

– Notkistimia käytetään pääasiallisesti betonin notkeuden ja työstöajan sekä vesimäärän optimoimiseen. Joskus on tarve painottaa molempia ominaisuuksia, mikä tarkoittaa kompromisseja. Sen sijaan esimerkiksi nopeasti muottiin tehtävässä elementtivalussa voidaan notkistimen ominaisuuksissa korostaa enemmän vedenvähennyskykyä. Tämä mahdollistaa hyvät lujuudenkehitysominaisuudet. Elementtinotkistimissa tärkeää on myös tuoreen massan työstettävyysominaisuudet, havainnollistaa Marjalaakso.

Luonnonkiviaineksesta on pian pulaa

Betonirakentamisella on edessään teknisiä haasteita luonnonkiviaineksen ehtymisen myötä. Tämä tarkoittaa käyttörajoituksia sekä siirtymistä ominaisuuksiltaan erilaisen kalliokiviaineksen käyttöön.

Koko Euroopan tasolla tunnistettu haaste liittyy murskatun kalliokiviaineksen jalostamiseen tasalaatuiseksi ja kustannustehokkaaksi raaka-aineeksi.

– Kivituhkan osuus kalliokiviaineksessa vaihtelee, joten se on poistettava tai saatava ainakin määrältään tasaiseksi. Erityisesti kalliokiviainesten käyttöä ajatellen kehitetty Saitti-Parmix kestää hyvin kiviaineksen hienopään vaihtelua ja on tehokas notkistin murskattua -kiviainesta sisältävässä betonimassassa, opastaa Marjalaakso.

Oma kehitystyö takaa parhaat lopputuotteet

Finnsementti tekee systemaattista kehitystyötä tuotevalikoimansa parissa. Tämä tarkoittaa valmiiden tuotteiden parantamista sekä jatkuvaa uusien raaka-aineiden kartoittamista. Tekemisen vahvuutena on riittävä määrä luotettavia raaka-ainetoimittajia, jolloin oma tuotanto ei ole yhden kortin varassa.

Finnsementin tuotekehitys ei rajoitu perinteisiin ratkaisuihin. Tällä hetkellä yrityksessä selvitetään muun muassa kokonaan uudentyyppisen huokostustekniikan tarjoamia mahdollisuuksia.

– Lisäaineet ovat olleet osa Suomen sementtiteollisuuden valikoimaa viimeistään 1980-luvulta lähtien. Sitä kautta myös Finnsementin juuret lisäainetoimittajana ulottuvat pitkälle historiaan. Haluamme tänäkin päivänä ymmärtää paremmin -asiakkaidemme kehittyviä tarpeita, jotta pystymme tarjoamaan heille sopivia tuotteita ja ratkaisuja betoniteknisten haasteiden voittamiseen, sanoo Marjalaakso.

Juttu on julkaistu Sementti-lehdessä 1/2019 (teksti Ari Rytsy, kuva Tero Ikäheimonen)