Olli Nikula: Vähähiilisyystavoite on yhteinen

Rakennetun ympäristön hiilineutraaliustavoitteisiin pääsy on ennen kaikkea rakennusteollisuuden vastuulla, mutta asumisen tuottamiin päästöihin vaikuttavat kaikki suomalaiset. Kuluttajat osaavat jo vaatia asuntoihinsa ilmastoystävällisiä ratkaisuja.

Rakennusteollisuuden alkukesästä julkaistu vähähiilisyystiekartta on valaisevaa luettavaa. Rakennetun ympäristön hiilidioksidipäästöistä peräti 76 prosenttia tulee käytöstä: lämmityksestä, viilentämisestä ja ylläpidosta. Rakennuksissa kuluu lähes 40 prosenttia maamme energiasta. Rakentaminen, rakennusten lämmitys sekä sähkönkäyttö tuottaa noin kolmanneksen Suomen kasvihuonepäästöistä.

Rakennusteollisuuden tilaama tiekartta on ensimmäinen laaja selvitys rakennetun ympäristömme hiilidioksidipäästöjen lähteistä. Rakennusten CO2-päästöt ovat vuosittain 15,4 miljoonaa tonnia, joista käytönaikaisia päästöjä on noin 13 miljoonaa tonnia. Materiaalien osuus on vajaat kaksi miljoonaa tonnia.

Rakennusteollisuus RT:n hallituksen puheenjohtaja Olli Nikula laskettelee lukuja ulkoa Saint-Gobainin pääkonttorissa Pitäjänmäessä. Ekonomitaustainen Nikula on ehtinyt tehdä rakennusteollisuudessa pitkän uran. Nyt hänen fokuksessaan on sekä Saint-Gobainilla että RT:ssa vähähiilisyys ja toimialan materiaalineutraalius.

– Vähähiilisyystavoite on yhteinen, ja jokaisen on tehtävä osuutensa. Vaatimukset ilmastotekoihin tulevat monelta eri suunnalta. Hallituksen asettamien ja kansainvälisten tavoitteiden lisäksi paineita tuo kuluttajatietoisuuden voimakas kasvu. Siitä on mielestäni puhuttu yllättävän vähän, hän arvioi.

Kuluttajat osaavat jo vaatia ympäristöystävällisiä ratkaisuja kaikilla elämänalueilla.

­– Rakennustoimialakaan ei välty näiltä vaatimuksilta. On päivänselvää, että kuluttajatietoisuus tulee ohjaamaan kysyntää myös asuntokaupassa. Autoilussakin ihmisten ostopäätökset perustuvat ympäristönäkökohtiin, Nikula sanoo.

”Alamme olla kärryillä”

Olli Nikula myöntää, että rakennusteollisuuden vähähiilisen tiekartan tavoitteet ovat kovat. Ne on nivottu yhteen hallituksen hiilineutraaliustavoitteiden kanssa. Vuoden 2035 jälkeen Suomen pitäisi sen mukaan olla hiilinegatiivinen.

– Niin on hyvä. En halua ryhtyä tuomiopäivän rovastiksi, mutta minäkin koen, että asiat on syytä saada paremmalle tolalle. Rakennetun ympäristön tiekartta on hyvä ja ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Siinä on tehty perusteellinen pohjatyö.

Nikula muistuttaa, että tiekartta toi ennen kaikkea ymmärryksen siitä, mitä toimialan päästölähteet ovat.

– Nyt alamme olla kärryillä. Tässäkään parikymmentä vuotta sitten rakennetussa kiinteistössä ei rakennusvaiheessa ollut käsitystä siitä, mistä sen hiilijalanjälki muodostuu, Nikula sanoo ja viittaa Saint-Gobainin pääkonttoriin.

Hänen mukaansa toimitilarakentamisessa ollaan vastuullisuusasioissa kuitenkin asuinrakentamista valveutuneempia. Asuntorakentajien onkin syytä lähteä kirimään kiinni välimatkaa.

– Suurten kiinteistösijoittajien rakennuttamilla toimistorakennuksilla on lähes kaikilla jokin ympäristösertifikaatti. Energiatehokkuus ja vastuullisuus on niissä jo nyt hyvin huomioitu. Siellä paine tulee tietysti rahoittajilta.

Elinkaaren alku ja loppu tärkeitä

– Rakennetun ympäristön hiilijalanjäljen vähentäminen edellyttää ymmärrystä suunnittelussa sekä rakennustapojen muutosta. Edelläkävijäyritykset laskevat jo nyt suunniteltavan rakennuksen hiilijalanjäljen. Seuraavassa vaiheessa aletaan pohtia sitä, kuinka sitä pienennetään mahdollisimman tehokkaasti. Opimme koko ajan lisää ja sitä kautta päästään eteenpäin, Olli Nikula arvioi.

Päästöjen kannalta keskeiset valinnat tehdään ketjun alkupäässä. Nyt toimialaa herätellään myös kierrätyksen ennakointiin. Rakennuksia suunniteltaessa ei ole aiemmin pohdittu purkua, mutta jatkossa huomioidaan jo valmiiksi elinkaaren toinen pää.

– Kiertotalouden merkitys tulee kasvamaan entisestään. Rakennusten purkujätteet otetaan entistä tarkemmin talteen, ne lajitellaan huolellisemmin omiin jakeisiinsa ja niiden hyödynnettävyys paranee koko ajan. Aiempaa suurempi osa esimerkiksi betonielementeistä pyritään käyttämään kokonaisina uudelleen.

Sementtiteollisuudessa hyvä vire

Sementti on teräksen ohella yksi merkittävimmistä päästölähteistä rakennusmateriaaliteollisuudessa.

– Ympäristöministeriö suosii tällä hetkellä voimakkaasti puurakentamista, mikä alan kokonaiskehittymisessä tarkoittaa sitä, että betoniteollisuutta samalla kiritetään minimoimaan oman toiminnan päästöt. Tosin on pakko todeta se, että neutraalissa elinkaarivertailussa eri materiaalien välillä ei edes ole merkittäviä päästöeroja, Olli Nikula sanoo.

Finnsementti saa Nikulalta erityiskiitoksen.

– Rakennusteollisuus näkee todella positiivisena Finnsementin aktiivisen toiminnan ja kovat satsaukset oman hiilijalanjälkensä pienentämiseksi. Se on koko toimialalle merkki siitä, että yhtiö haluaa olla osa ratkaisua, hän toteaa.

Juttu on julkaistu Sementti-lehdessä 2/2020. Teksti: Annamari Nurminen, kuva: Tero Ikäheimonen